LIFE IN THE TRENCHES
(Elämä Juoksuhaudoissa)
(Finnish wartime song C.1940)


Taistoihin tiemme kun toi,
missä luotien laulu vain soi,
emme tienneet kun läksimme silloin,
kuka joskus palata voi.
Elo tää juoksuhaudoissa on
meille käskynä vain kohtalon,
ja kenties matkamme määrä
sodan melskeeseen kadota on.

Kun saapuu yö kentille taistojen,
on hiljaisuus yllä juoksuhautojen.
Jo painuu päät sotilain uupuvain,
kuopissaan miehet nyt saa
rauhassa hetken uinahtaa.

Päivä kun yöks' vaihtui jo,
tuli levoksi pien' tuokio, 
ovat unehen vaipuneet kaikki,
missä lämmön suo nuotio.
Minä sinua taas muistelen,
näen poskellas viel' kyynelen,
vaikka taiston kentälle jäisin,
sinun kuvasi on viimeinen.

Mies yksin vain valveillaan muistelee,
ja aatokset kauas kotiin harhailee.
Nyt varmaankin äiti siell' valvoo viel'
huokaillen ja rukoillen
puolesta rakkaan lapsosen.

Pois armaani läksitkö jo,
sun luotani vei kohtalo.
Se kauaksi vei sinut sinne,
miss' elo on vain tuokio.
Mun jätit sä nyt ikävään,
en tiedä viel' suako nään,
mutt' muistos' mulle on kallein,
se säilyy, vaikk' et saapuisi.

Niin raukesi toiveemme, haaveemme.
Sun tuoni vei, mulle jäi vain muistosi.
Sun kasvos' nään uupuneet, kalvenneet.
Mutta uskon armaani siihen,
tapaamme viel' uudelleen.


*****


English Translation:


As our way headed for battles,
Where only the song of the bullets played,
We never knew as we departed,
Who may sometimes return.

This life in the trenches is
To us only a command of the Fates
And maybe the destination of our journey
Is to disappear in the noise of war.

When the night arrives over the battlefield,
There is a silence over the trenches.
The heads of tired soldiers bend down,
In their holes the men can now
Have a moment of peace to sleep.

As the day already changed to night,
A brief moment arrived for resting,
They have all fallen asleep,
Where the campfire gives warmth.

I keep remembering You again,
I still see a tear on your cheek,
Though I might be left on the battlefield,
Your picture is the last one.

A man is awake alone and remembers,
And his thoughts stray the long way home.
Now his mother surely stays awake there still 
Sighing and praying
For her beloved child.

Did you leave already my dear,
Destiny took you away from me. 
It took you there a long way,
Where life is only a brief moment.

You left me now longing for you,
I don't know if I'll ever see you,
But your memory is dearest to me,
It will stay, though you may not return.

So our wishes and dreams fell down.
Death took you, I was left only with your memory.
I see your tired, pale face.
But My Dear, I believe
That we shall still meet again.